Itkijöitä
Itkijä Fekli Martiskainen
Mergissä syntynyt Liusvaarassa asuva Fekli Martiskainen oli tunnettu itkuvirsien esittäjä. Hän oli saanut taitonsa äidiltään Irinja Arfipoffilta. Feklin virsi ei ollut yhtä hersyvää kuin äitinsä. Fekli tuli tunnetuksi, sillä hän pääsi esiintymään usealle runonkerääjälle ja radioon.
Fekli oli hyvin vieraanvarainen ja kerrotaankin, että vieras sai syödäkseen maukkaat keitinpiiraat, jotka Fekli pyöräytti jutustelun lomassa. Ja kun kestitys oli ohi istahti Fekli ystävänsä jalkain juureen ja itki ilmoille ystävänsä surut, kuin ne olisivat olleet hänen omiaan.
Enteellisesti Fekli omisti äidilleen seuraavan itkuvirren:
Tulin, valkea kantajaiseni,
sinulle haastamaan.
Voisitko kuontua kurjasen itseni
murheita kuuntelemaan?
Kun itse olen näillä valkeilla
ilmaisilla vaivainen.
Monta on lapsistanikin sairahia,
nuorin lapseni sairahin kaikista.
Ei ole pesemistäni pääni pesijää,
ei kylvettämistäni kylvyssä
käyttäjää,
sammuvan itseni
saunoihin saattelijaa.
Kaikki ovat viihyttämäni
viekkahassa mierosessa.
Fekli Martiskainen eli 24.9.1889-7.11.1957 ja on
haudattu äitinsä viereen Kokonniemen kalmistoon.
Megrin Irinja Arhipoff
Nuorikoksi Ilomantsin Megriin Venäjän Karjalasta tullut Irinja Arhipoff oli kuuluisa itkijä. Tiettömän taipaleen takana järven rannalla oli Irinjan koti, jossa hän uurasti suuren lapsilauman äitinä.
Irinja Arhipoff lauloi itkuvirsiä usealle kansanruniouden kerääjälle ja kävipä hän esiintymässä Helsingissä saakka. Irinja Arhipoff oli sukkela sanoissaan ja hyvä laulaja.
Pisimmän virtensä Irina Arhipoff esitti Ilomantsissa runonlaulajien kunniaksi pystytetyn patsaan paljastusjuhlassa.
Kylällessään nukkumaan mennessään Irinja lausui:
Vieren muata muan luvasta,
kaiken kartanon luvasta.
Muariiseni makuuttamah,
Pyhä Risti nossattamah,
katehia kuatamah,
vassuksii voittamah.
Irinja Arhipoff oli saanut uskonnillisia vaikutteita Megrin luostarista, asuihan hän luostarin naapurina.
Irinja Arhipoff on haudattu Kokonniemen kalmistoon
ja hänen haudalleen on Karjala-seura pystyttänyt harmaagraniittisen paasin.
Merkitsi muistiin: Kauko Kangas