Kuolismaa

KUOLISMAAN ASUTUS

Kuolismaan kylä sijaitsi Porajärven tien varrella Hattuvaaran takaisilla saloilla. Kylä sai asutuksensa 1500-luvun alkupuolella ja 1589 on verokirjoihin merkitty tilallinen Pedri Timonpoika. Ruotsin ja Venäjän välinen sota oli kai autioittanut kylää, kuten naapurikylän Vuottoniemen, jossa oli vuonna 1589 yksi asuttu ja viisi autiota savua.

Stolbovan rauhan jälkeen vuonna 1618 Kuolismaa sai lisää väkeä. Kylän vauraimpana viljelijänä mainitaan ainakin Ivan Miihkalinpoika Hattu. Kylän kaikki viisi taloa olivat 1600-luvun alkupuolella karjalaisia ja ortodoksiseen kirkkoon kuuluvia.

Vuonna 1688 kylän väki oli jo puoleksi luterilaisia ja vuonna 1696 alkoi kylään virrata väkeä lännestä. Kylään tuli Ikosia, Kettusia, Lehikoisia, Mikkosia, Nevalaisia, Ollikaisia, Pölläsiä, ja Savolaisia.

1700-luvun alkaessa oli Kuolismaassa 12 luterilaista ja 4 ortodoksista perhettä.

NOVGOROTILAISTALOJA

Tunnettu perinteentallentaja Samuli Paulaharju vieraili Kuolismaan kylässä 27.7.1907 tallentaen kylän rakennuksia koskevia tietoja. Hän mainitsee, että Lauri Hattusella on sintson oikealla puolella on asuinpirtti, vasemmalla kapea aitta ja pieni pirtti. Aitan sivulle parin metrin etäisyyteen on rakennettu tanhukartano ja väliköstä portahiieuksesta johtavat rappuset sekä tanhuaan että saraille.

Kuolismaalla asuvan Miihkali Martiskaisella oli sintson perässä pienaitta vasemmalla pirtti gornitsoineen oikealla, pihan puolella pieni pirtti ja vastakkaisella puolella suuraitta.

Novgorodilaistaloja oli Korpiselässä, Ilomantsin Hattuvaarassa ja useita taloja Kuolismaassa.

Korpiselän Hoilolassa oli Kannisen Jehkillä taitekattoinen kulmarakennus. Talo oli vuorattu ja maalattu.

KUOLISMAAN SAIRASMAJA

Kuolismaan SPR:n sairasmaja vihittiin käyttöön 1920-luvulla. Majan ensimmäinen sairaanhoitajana ja majan kuntoon laittajana oli Hellä Markkula Lapinlahdelta. 1929 sairasmajan hoitajaksi tuli, myöhemmin kirjailijana tunnettu, Elina Pelkonen. Hän hoiti majaa kaksi vuotta.

Paikalliset asukkaat kutsuivat sairasmajan hoitajaa sairasneidiksi. Kuolismaa oli tuohon aikaan aitoa erämaiden Karjalaa ja onkin todennäköistä, että alueen ihmisten värikkyys kiinnosti tulevaa kirjailijaa.

Elina Pelkonen oli syntyisin Kaltimosta ja sukujuuriltaan Molandereja. Molanderin kuulua sukua olivat Ilomantsin kirkkoherroina 1800-luvulla toimineet Johan ja hänen poikansa Karl August. Isä Johan Molander oli Porvoon piispana vuodesta 1821 lähtien, jolloin Ilomantsi oli piispan palkkapitäjä.

KONTIO LYPSYKKIEN KIMPUSSA ELINLAMMELLA

Kuolismaan ja Liusvaaran kylien välisellä salolla sijaitsi Elinlammen metsänvartijan torppa. Metsänvartija Allan Nevalaisen pieni lypsykarja koki kesäkuussa 1923 kontion vihat ja karhun saaliiksi jäi kaksi lypsykkiä sekä sonni. Vain yksi lypsylehmistä pääsi kontion kynsistä karkaamaan kotiinsa turvaan.

Nevalainen itse oli aluemetsänhoitaja Y. Tiaisen kanssa Hullarin salolla metsänleimauksessa. Hän pystytti vahtilavan ja jolta alkoi jahtaamaan karjansa tappajaa. Kuusi lämmintä kesäyötä Nevalainen istui vahdissa, mutta kontio ei tullut syötiksi asetettua haaskaa tutkimaan.

Nevalainen joutui palaamaan takaisin metsänleimaukseen mutta sitä ennen hän asetti kolme kivääriä vahtimaan kontiota. Nevalainen hajusti kiväärit haaskan hajuisiksi ja naamioi kiväärit maastoon. Kivääreistä Nevalainen laittoi langan haaskalle, jotta kontio laukaisee kiväärit kun tulee haaskaa tonkimaan.

Ei mennytkään kuin muutama päivä kun Nevalainen huomasi haaskalla käydessään, että iso kontio oli kyykähtänyt lopullisesta. Hän nylki kontion ja otti taljan itselleen.

Kontiota oli kuitenkin runsaasti Liusvaaran saloilla runsaasti ja ne vierailivat lehmikarjoissa sekä pistelivät poskiinsa kymmenet lampaat. Erämaiden asukkaat pyydystivät ahkerasti kontioita, mutta aina riitti uusia kontioita karjoja hätyyttämään.
   

Merkitsi muistiin: Kauko Kangas