| Mittumaari Lauha ilta.
Heinäkoi
niityn ylle
toikkaroi.
Kehrääjäkin
surinaltaan
villiin lentoon ponnistaa.
Poukkoilevan
riemun valtaan
käydä voi, jos onnistaa.
Sittiäinen,
raskas taakka
ilmatilaa ravistaa.
Morsiamen
tupaan saakka
syöksyy, pielet sarvissaan.
Harakalta
naurunkähy
pääsee iltaan vaaleaan.
Unelmien
siiven alta
lempi nousee, putoaa.
Lauha ilta.
Heinäkoi
iskee silmää,
liehakoi.
Kaisa Roiha
Kuopio
Aikuisten sarjan 3. palkinto
Kun tuijottaa tarpeeksi kauan
Kun tuijottaa tarpeeksi kauan
liian kauas, lakkaa näkemästä
lähelle, sinua siinä, hymykuoppia,
hyviä tarkoituksia,
lätäköitä ja koivunoksia, aamuja
jolloin kaikki tuoksuu!
Tule viereen, katsellaan taivasta
ja tätä maisemaa, ihmetellään
miten kummassa sudenkorento
lentää
noin?
Jaana Tanskanen
Siivikkala
Aikuisten sarjan kunniamaininta
Poika ja kukat
Poika syntyy huhtikuussa. Kasvaa kilpaa krookusten ja helmililjojen
kanssa.
Vanhalla maalla alkaa taas tukka kasvaa ja se pesee kasvonsa
lätäköissä.
Meidän talvikalpeutemme häipyy viimeisten varjolumien mukana.
Poika katsoo tuulen heiluttamaa oksaa ja minä poikaa.
Poika tuli minusta ja hän on ihminen, jolla on oma nimi.
Vuosien kuluttua poika nimeää itse kukat: pullero ja helminen.
Vuosi on hetki, ja poika on ensimmäisen kesän omilla jaloillaan.
Minun on se sama koettava uudelleen:
ruoholla, sammaleella, hiekalla,
yli kivien, yli muurahaisten polun ja käpyjen, yli kirjavien kukkien
paljain jaloin.
Eikö niin, että pojalle tulee poika, ja yhdessä he kulkevat
metsissä ja pihoilla.
He nimeävät samat kukat ja polut.
Sitten kun maa huokaa vanhuuttaan.
Siten kun tulee uusi kevät.
Tiina Kokkoniemi
Helsinki
Aikuisten sarjan kunniamaininta
Onni toisesta ihmisestä
kohtaamisen odotus
ilo kauniista sanoista
intohimoisen suudelman nautinto
kosketuksen ihanuus
täyttymys rakkauden voimasta
Täydellistä elämän riemua.
Sari Tuononen
Polvijärvi
Melon ilta-aurinkoa kohti
joen vesi liikkuu vain vaivoin
vedestä kuvastuvat lentävät linnut
kala käy pinnassa
toinen
pääsen kuokkimaan hämähäkin häihin
huntu hipaisee kasvojani
tuoksuu suolta
Tekee mieli laulaa
Irma Tikka
Ilomantsi
Syvällä sieluni sopukoissa
sinä hymyilet minulle
ja tiedän
olet olemassa
lähellä
kaukana
jossain.
Ja sydämeni täyttää riemu.
Marja-Leena Tuomisto
Oulu
Elämän sinfonia
On elämä niin kuin sävel,
se lapsena riemuiten soi.
Ilo, riemu kaikuu siinä,
ei suruja olla voi.
Ei huolia tulevaisuuden,
ei sointuja vanhuuden.
Ne on kaukana edessä jossain,
on duurissa sävelet sen.
Kun vanhuus sitten saapuu,
ja tyyni on elämän vuo,
se on kaunis, hiljainen soitto
joka muistoja mieleen tuo.
Vaikka mollissa sävel kulkee,
on ilo pohjalla sen.
Se on sinfonia elämän,
ilon, surun ja rakkauden.
Anneli Venäläinen
Hammaslahti
Neiti Napapaita
hymyile vielä, kulje
keinahda
– liikenteenjakajassa rytisee!
Raimo Rokka
Tampere
Milloin sinä tulet kevät
ja suutelet suven järvelle,
annat lumelle luvan
tihkua itkuna.
Milloin houkuttelet
nurmilapset esiin,
linnut puun kädelle,
maalaat
koivuihimme vihreän.
Kaipaan
pehmeän tuulen äärelle
kuulemaan elämää,
vasta silloin
sydämeni kehrää
ja silmiini syttyy valo,
josta kumpuaa lauluni
aamussa
illassa
helisevä.
Sari Mäki-Penttilä
Oulu
Kaksi hiirtä oli matkalla taivaaseen.
Onpa se sininen! toinen sanoi.
Älä houri, sanoi toinen.
Taivas on jyväaitta ja pimeä.
Eikä kissan kissaa.
On se sininen,
ja kissojakin,
penäsi toinen mutta ihan hiljaa,
pikkuisen suuta liikutti.
Niin kolkuttelivat
ja kummallekin avattiin.
Se toinen,
pääsi pimeään jyväaittaan
rouskutti niin että halkesi
ja toiselle sininen avattiin
ja sinisen takana hups!
oli sininen
ja eiköhän mitä
taas sininen
ja sen takana
taas…
Seija Kesti
Oterma
Oodi kotiseudulle
Ilomantsi, olet paikoista paras,
kotiseutuni kaunis,
ah, niin rakas.
Luontosi lumoaa, kutsuu luo.
Antaa voimia arkeen,
särvintä suo.
Sinisnä siintävät vaarasi ylväät
ja järvienselät, kalaisat veet.
Marjaisna kasvavat puolukkakankaat,
ikimetsäsi,
lakka- ja karpalosuot.
Ne pyhättö mulle, kalliimmat kultaa.
Elän onnellisna täällä,
jalkaini alla muhevaa multaa.
Kotiseutuni rakas, sinusta
laulujen laulun teen.
Saattelen siunauksin huomiseen.
Helena Varis
Ilomantsi
Onpa mulla oma kulta
Onpa mulla oma kulta,
ystävä ylen ihana,
kaljupää, ja leukaa kaksi,
yhtä paksu, yhtä pitkä,
punaposki, sirrisilmä.
Hampaattomalla kun suulla
hymyn suopi herttaisimman,
jopa syömmein sykkäileepi,
ratkeaapi riemuun rinta.
Onhan se myös kiukkupussi,
huutaa huitoo äksyileepi,
silloin päätä silittelen,
laulelen ja hyssyttelen,
Kohtapa se mieli muuttuu,
hykertelee hyvillänsä.
Jos ei mulla kultaa oisi,
oisin orpo yksinäinen.
Mullapa vauva oma,
kuusikuinen potra poika
keskipiste kaiken touhun,
tarkoitus tämän elämän.
Helmi Latva
Joensuu
Talvi
Auringon paiste,
kimallus hangella.
Järven jäällä
kiireetön odottaja
pilkkiongella
Airi Läylönen
Joensuu
Turvassa
Taivaanrannassa huikaiseva väriloisto:
oranssia, punaista, violettia.
Sisimmässä ilo, onni ja kiitollisuus.
Tämä upea hetki. Sinä ja minä.
Ääneti syttyvät tähdet.
Ympärillä huokaa metsä.
Hoitava rakkaus välillämme.
Kumppanuus, joka on enemmän kuin ystävyys.
Tämän tunteen syvyyteen ei löydy sanoja.
Siksi kuiskaan vain: Minä rakastan sinua!
Ilo pisaroi kyyneliksi hämärtyvässä illassa.
Kynttilöiden lämmin hehku ihollasi
vedät minut syliisi, lähellesi.
Levollisin mielin hengitän tuttua tuoksuasi.
Tiedän olevani turvassa.
Päivi Soikkeli
Hammaslahti
Lapsen laulu
Purkkiruokaa, pikkareita
karkkipäivän tikkareita
Pienen tossun töminöitä
suppusuun höpinöitä
Tanssijalan kiemuroita
riemua ei suru voita
Miksipä nyt nyyhkimään kun
”saa jo tulla pyyhkimään!”
Hannu Sivonen
Kitee
Sydänkesä
Sinä kesänä punoit kukista seppeleen päähäni
- apiloiden, angervoiden, lemmikkien lumo.
Hymysi.
Kuin tuuli hyväilit kasvojani.
Soudit kimaltaville aalloille.
Hämärtyvinä iltoina vielä kissankellot
sinä ja villapaitasi tuoksu minussa
Monta lempeää elokuun yötä ja salaisuus täyttyvästä onnestamme.
Paula Mustonen
Kempele
Vaan entäs nämä
Ennen sentään mummot olivat mummoja.
Sukankudin keinutuoli ja lastenlapset
ja mummot olivat tyytyväisiä.
Jos vielä harmaja, korkeintaan ruudullinen
pyhäleninki ja huivi
ja ehtoolla sivustavedettävässä
vaarin turvallinen, lämmin selkä.
Vaan entäs nämä! Jokapäiväistä elämää pehmennykset
meikit korkokengät päivätanssit
kosmetologit kylpylät ja laihdutuskuurit!
Ja voi sitä joka ei lennä joka vuosi
vähintään pariksi viikoksi etelään.
Ja vaaria vaihdetaan!
Vaaria vaihdetaan!
Mutta voi miten hyvä silmälle
nämä virkeät ihanat mummot!
Nämä nuorekkaat tuoksuvat ja ilomieliset!
Halaaminen ei ole näiltä hukassa
ja lastenlapset ovat elämän rikkaus.
Kaikesta huolimatta.
Annikki Vuoti
Oulu
Kuu on tulenkeltainen
se pakkasyönä kulkuria kadulla halaa
se liikkuu lasten sormien alla
sen kasvoilla aika palaa
sinä olet minulle lämmin päivä
olet sylissäni lepäävä aamun tuoksu
sinun silmissäsi vaeltavat peipposparvet
ne pyrähtävät lentoon salaa
tulenkeltainen kuu
sinun kasvojen takaa
kurkistaa kukkuloille
se katselee lasten ripsien välistä
se hyppii taivaan hartioille
sen loisteessa maailma makaa
tulenkeltainen kuu
se hangen päällä leikkii huoneeseesi laskeutuu
se kulkuriksi taivaallesi kätkeytyy
sen valossa maailmasi palaa
sinä olet minulle lämmin päivä
olet sylissäni lepäävä aamun tuoksu
sinun silmissäsi vaeltavat peipposparvet
ne pyrähtävät lentoon salaa
Liisa Kettunen
Ilomantsi
Ilo on mysteeri.
Leijailevat päivät keveästi, keveästi.
Tuuli sitoo silkin silmilleni.
Olenko eksyksissä?
Seison hiljaa, odotan.
Ja siinä sinä olet vierelläni.
Kesä puhaltaa fanfaarinsa.
Pilvissä järven kimallus tai päinvastoin.
Onnenavarana maisema ympärillä. On kiirehdittävä.
Tai ei kiirettä ollenkaan: aika jätti meidät,
unohti juuri niin kuin toivoimme silloin,
kun elämä oli sekunneista kiinni.
Meidän ilomme on tässä.
Martta Rossi
Kuopio
Mereneläviä
Minäkö se olen?
ameeba, ameeba
Minäkö se hyllyn?
ameeba, ameeba
Sinäkö se rakkautta valoit
kun tunsin olevani
merenelävä?
Sinä se tunnustit
pitäväsi niin hyytelöstä.
SILLOIN:
Minähän se olin!
kaunis kuin meritähti
Se olin minä!
upea kuin koralliriuttojen
kimallus
tyyni ja varma kuin
atollin veden pinta
Minähän se olin ja sinä!
- Me yhdessä
Mari Salmela
Joensuu
Iloa ikäni tuopi
En minä, iloinen tyttö,
en minä pane pahaksi,
vaikka vainen vanhenenki,
tullenen ikälopuksi.
Ei minua ikäni ilku
eikä vuodet vanhentane.
Olen entistä ehompi,
ihanampi nuoruuttani,
nätti näine vuosineni.
Tiedän paikkani paraiten,
osaan jo opettamatta.
Minä tein, se tehdä täytyi,
mit’ en tehnyt, en osannut.
Itsepä suruni surren,
itse ilmaisen iloni.
Tiedän työni, tunnen maani,
tunnen piiloni pimeät.
Kannan, mit’ on kantaa pantu,
jaksan jakaakin vähäsen.
Kysy en muilta muotoani
enkä askelen aloa.
Itse poljen polkujani,
itse ansani asetan.
En siis kätke käymistäni,
vaikka vaivatkin tulisi.
Iloa ikäni tuopi,
vuodet uudet viisautta,
eloa elämä kaikki!
Kaarina Huhtinen
Suonenjoki
Koti,
linna taskukoossa,
maapallon kokoinen
Metsässä puut halaavat toisiaan
Tähtitaivas lentää yli
minussa aukeaa tasapaino
hetkittäin
Pirjo Kettula
Turku
Taikayö
Lehmustossa leppeässä
aattoillan hämärässä
kasteisella niittymaalla
juhannusta juhlitaan.
Risahtelee katajapuu
tulen nuolaistessa oksaa,
harmonikan soitto soi
ja kokkotuli kipunoi.
Piiri tallaa tanterella,
laulu kiirii tulen loimuun,
juttu luistaa miten taitaa,
karjalainen kieli kaikaa.
Sadun tunne niityn peittää,
Hämärätär hunnun heittää
Unikuvan ihmeeseen.
Pimeästä pistää sarvet
esiin lehmän lypsyvalmiin,
hämyssä silmät killittää.
- Mikä väki täällä häärää,
niittyjämme polkee, täärää
kuhisee ja karkeloi?
Lehdokkien tuoksu huumaa,
punaväri posket kuumaa,
kajon antaa aamunkoi.
Marjatta Jääskeläinen
Vantaa
Rakkauden tunnustus
Rakastan, iloiten tunnustan
jos vain löydän siihen sanat
miten parhaiten tunteeni ilmaisen.
Olen jo kauan rakastanut
nyt päivä päivältä, yö yöltä enemmän
kiihkeämmin ja nautiskellen.
Yhdessä vanhenemme elämän kuluttamat, ruhjomat
väsyneet ja itkienkin illan lepoa toivoen
uusia päiviä odottaen,
usein aamulla iloiten hyvästä yhteiselosta
tai raukeana vähiin jääneistä yöunista.
Et ollut ensirakkauteni
montako lie ollut ennen sinua,
etpä osoita mustasukkaisuuden oireita
jos vieläkin vilkuilen nuorempia.
Sanovat ystävät ja naapurit, vaihtaisit jo
maailma on täynnä kauniimpia ja parempia.
En suostu vaihtamaan sillä suojaasi on hyvä käpertyä
lämpösi, pehmeytesi hellii kaikkea minussa,
et esitä suuria vaatimuksia kelvatakseni,
et moiti vaikka käyn vieraissa.
En minäkään hyljeksi sinua
vaikka joskus suljet suojaasi vieraan,
vieläpä uhkean naisen.
Anna anteeksi että harvoin silittelen
hoidan hellien kuluneita kulmiasi.
Tosi rakkaus on kestänyt kolhut ja iskut
kuten sinä ikioma, vanha Rakas Sänkyni!
Kiitos, rakastettuni, iloni!
Elma Ikonen
Joensuu
Sinne missä hanki hohtaa
Sinne missä hanki hohtaa
missä vaaranlaki taivaan kohtaa
sinne kaipaan aina uudestaan.
Siellä mieli puhdistuu
ajatukset uudistuu
metsän hiljaisuuteen huolet huuhtoutuu.
Arjen kiireet jätän kaupunkiin
riennän piiloon maalaismaisemiin
annan luonnon sieluani silittää.
Halki metsän tahdon vaeltaa
kauas laitimmaisen vaaran taa
löytää syliin korven koskemattoman.
Ikihongat missä kohoaa
kasvusuunnan minullekin osoittaa
tyynnä kurkottavat yhä ylöspäin.
Siellä mieli puhdistuu
ajatukset uudistuu
metsän hiljaisuuteen huolet huuhtoutuu.
Anja Koivunen
Joensuu
Oodi ruskealle Omenalle
Kukapa kehuisi kauniiksi
tolloa maatiaislehmää.
Kukapa muu kuin minä. Ja sen häpeämättä sanon.
Katsopa lehmäni leveitä lonkkia,
luineen kaikkineen,
hännän vinhaa viuhketta,
kärpästen kiusaa.
Katso notkeaa kaulan kaarta
kostunut itkusta tyttösen.
Ja sulosilmät näetkö:
niin hellivä katse ja
alla ripsein ymmärrys ylenpalttinen.
Niin tuntee tyttö ja unohtaa
aamusorkan noston soman
ja kiulun kumotun.
Ja halaa taas! Halaa!
Leena Siipola
Haukipudas
Kesäaamu
Aamuruskon kultaisen säteen
näen kasteessa kimaltavan,
hennon kukkasen poimin käteen,
tuskin koskea uskallan.
Niin kaunis on keväinen aamu
ja lintusten laulu soi,
sydän täynnä on rakkautta,
mi luontoa ihannoi.
Kevään vehreys on kuin huntu
nuoren morsiamen,
siks’ tahdon kevään häihin
lähteä iloiten.
Meeri Kareinen
Vaivio
Paluu Riemuruno-sivulle
|
