| Inhoan ja rakastan Mitä minä inhoan, tässä
on lista:
Isoja sieniä vaatteita pieniä
nenästä valuvaa räkää ja
uunista tulevaa häkää,
villatakkeja ja broilerinakkeja,
liikoja läksyjä mummoja äksyjä
vanhoja vaatteita tyhmiä aatteita,
kukkakaaleja heinäpaaleja
etanoita sulanutta voita ja
ennen kaikkea rusinoita.
Mitä minä rakastan, tässä on lista:
Herkkusieniä vaatteita jotka eivät
ole pieniä, tummaa tukkaa
kaunista kukkaa,
kivoja kisoja karkkeja isoja,
suklaata tummaa ja laukkaavaa
hummaa, mopoja uusia
joulukuusia, ennen kaikkea
tiskirättejä ja tyttöjä nättejä.
Panu Järveläinen
Luikonlahti
Nuorten sarjan 3. palkinto
Lentävät leppäkertut
Hän tunsi kuinka
vedet pyörittelivät häntä
Ja hän näki
kun lapset juoksivat
katsomaan tuulten pyörteilyä
laakeissa lehdoissa
Siellä lehtien seassa
nuoret tytöt tanssivat
kosiskelutanssin
Hänkin oli joskus tanssinut
ja hyvän sulhon saanut,
hänkin oli nuori
Ja nyt
hänen elämänsä on riemukasta
alusta loppuun ja lopusta alkuun
Nyt hänellä on
iloa rinnassa
ja kevään ensi kukka
sirossa kainalossa
Riikka Thil
Tampere
Nuorten sarjan 3. palkinto
Hymyt
Taivaalla aurinko nauraa,
maassa heinät kuiskivat,
tai ehkä ne hihittävät,
kun tuuli niitä kutittaa hiljaa.
Sinisen taivaan,
valkoiset ja pörröiset lampaat,
kirmailevat onnessaan.
Kaukaa kuuluu naurua,
riemuisaa,
lasten viatonta ja iloista leikkiä.
Tunnen kätesi kädelläni,
käännyn katsomaan sinua,
katsot hellästi minua.
Hymyilet,
minäkin hymyilen.
Jenni Lintunen
Tohmajärvi
Nuorten sarjan kunniamaininta
Sanat
Kaksi sanaa surutonta.
Tietää, taitaa, arvostaa,
käsiään tapauttaa,
parhaansa yrittää,
odottaa vastausta,
sydämen kaipuuta,
rakkautta.
Sanat nuo paljon tarkoittaa
lyhyeltä kuulostaa
suurta kuvastaa.
Pikku äiti on sanat nuo
avain äidin luo.
Tiina Hirvonen
Ilomantsi
Elämän riemu
Oi elämän riemua, iloa tätä.
On kevät, kesä, syksy, talvi.
Saa katsella kaunista luontoa
ja eläimiä.
Saa ilakoida lumihangessa.
Saa riemuita perheen ja
ystävien seurassa.
Koko vuosi on riemun aikaa.
Mitä tekisinkään ilman elämää?
Elisa Neuvonen
Puhos
Onnellinen
Rinnassa pulppuaa kohisee,
olenhan ikionnellinen.
Puiston hämyssä suhisee,
ääni on sekin iloinen.
Sydän rinnasta tulee ulos,
olenhan ikionnellinen.
Nyt tunnen mikä on rakkauden tulos,
se on niin ihanan suloinen.
Mieleen tulee jopa lapsuuden ajat,
olenhan ikionnellinen.
Silloin tunsin äidin rakkauden rajat,
joista en ole koskaan surullinen.
muistan kun
Kumpparit jaloissa lonksuen juoksin,
olenhan ikionnellinen.
Pihamme parhaat lätäköt tiesin,
vaikka siitä äiti oli vihainen.
nyt
Rinnassa pulppuaa kohisee,
olenhan ikionnellinen.
Saan kuulla kun häävaunut kolisee
ja tunnen tosi rakkauden.
Elina Huusko
Viinijärvi
Iloinen mieli
Heräsin unestani
katsoin ulos ikkunasta
tähtiverhon näin
myös kuun taivaalla mollottavan
siirsin katseeni alaspäin
hangen vain näin
myös siihen tulleet pienet jäljet näin
tonttu-ukko hyppi tännepäin
se iloa ja riemua kertoi katseellaan
kun timantteja poimi hangen päältä vaan
säkki sillä täynnä oli
kauniisti se kiilti kun timantteja riitti.
Siitä jatkoin uniani
turvallisin mielin.
Hanna Hyttinen
Ylämylly
Ihana elämä
Et ehkä voi uskoa sinä,
kuinka elämä on ihanaa.
Kodin ja perheen omistan minä,
siitä onnellinen olla saan!
Ystävä parhain vieressä kulkee
läpi elämän aaltojen.
Pahalla hetkellä syliinsä sulkee
kauniisti lohduttaen.
Korviin venyy heti suu
kun ajattelen asiaa.
En haluaisi olla kukaan muu
sillä kaikki on mukavaa.
Siniseltä taivaalta aurinko loistaa
silmiäni häikäisten.
Saman tien se huoleni poistaa,
olenpa nyt iloinen!
Johanna Holopainen
Vaivio
Kevät ilo
Keijun lento,
henkäys hento,
metsikössä suhahtaa,
saippuakuplaa puhaltaa,
pieni tyttö hentoinen,
vaattein lumivalkoisin,
mietiskelee haaveitansa,
kaipaileepi kotiansa,
pientä pirttiä metsässä,
suloisessa hämärässä,
istuu tyttö sienen päällä,
liukastelee kevätjäällä,
nauraa hymyhuulin,
silloin minäkin sen kuulin,
kevään laulun,
kosken pauhun,
ilon ja naurun.
Eveliina Kosonen
Liperi
Rakkaus
Mitä se on?
Jotain äärettömän salaperäistä.
Kaunista ja lempeää.
Joskus pettävää
tai häilyvää.
Joskus se satuttaa,
joskus se vahvistaa.
Asia joka ei koskaan unohdu,
eikä koskaan tule unohdetuksi.
Se on rakkaus.
Mária Záborsky
Joensuu
Oli aikaa oli unelmia,
aikaa tehdä uusia parempia suunnitelmia.
Tahtoa pysyä iltaan asti hereillä,
käydä nukkumaan vasta auringon viimeisillä säteillä.
Toivoo,
että jaksaa herätä,
ensimmäisillä valon hetkillä.
Oli ikävää ja kaipuuta,
surun hetkellä halaa ainoaa ystäväänsä,
puiston puuta.
Tekee valkeista päivänkakkaroista seppeleen,
laittaa sen varovaisesti hiuksilleen.
Ja katsoo kun muurahaiset pesäänsä rakentavat,
nuo tyhmät ja ahkerat,
havuneulaset loputtomat,
pistelee paljaissa jalkapohjissa.
Noora Karhapää
Ilomantsi
Jospa vaikka
tekisit aurinkolettuja
syötäisiin puussa
punaisen taivaan alla.
Oltaisiin niitä henkisiä
jotka näkevät uudelleen
nykyhistorian.
Noora Mäkinen
Tampere
Kirahvin kaula
Kirahvilla oli kerran vakava pulma.
Kun ei yltänyt puuhun asti,
sai syödä vain maahan pudonneita
nuutuneita omenoita.
Siksipä keksi kirahvi
pulmaan ratkaisun:
se kaulaansa kasvatti,
se kasvatti sitä päivän,
kasvatti kaulaa yön.
Väsyi niin ja nukahti,
kesken tärkeän työn.
Ja kaula siitä hurahti
kovin pitkäksi.
Liiankin pitkäksi tosiaan,
se huomasi,
kun heräsi,
kun pää kuuhun kopsahti.
Kaula oli kasvanut aina vaan
eikä suostunut lyhenemään
ollenkaan.
Ja nälkä alkoi kurnia
kirahvin pienessä mahassa
kaukana maan pinnalla.
Siksi se söi seisaalta
kuun ja tähdet taivaalta.
Ja auringonkin hotkaisi.
Ai, se poltti pahasti!
Suuta, kaulaa, kurkkua.
Ja kaula alkoi kutistua,
kun aurinko tahtoi pois mahasta.
Ja kun kirahvi, lopulta, suunsa aukaisi,
niin aurinko ja tähdet ja kuu
taivaalle takaisin ampaisi.
Ja kirahvi oli taas iloinen,
oi tosiaan, niin iloinen,
sillä koko sen kaula oli entinen,
tai no, melkein ainakin.
Sillä nyt kärsi kirahvin
popsia puusta omenoita,
niin kuin pupun perunoita.
Silla Virmajoki
Joensuu
Paluu Riemuruno-sivulle
|
