| |
Tervetuloa Parppeinvaaralle!
|
|
|
| |
Parppeinvaaralla
vietetään vuonna 2004 runokylän ensimmäisen rakennuksen,
Runonlaulajan Pirtin,
40-vuotisjuhlaa. Nämä sivut on laadittu
juhlavuoden kunniaksi ja niiden tarkoitus on sama kuin
juhlanäyttelynkin: kiittää ja tuoda esille Runonlaulajan Pirtin ja
sen hengen luojia. Kerromme näillä sivuilla Runonlaulajan Pirtin ja
runokylän tarinan aina 1950-luvun loppupuolelta näihin päiviin
saakka.
|
| |
|
Heikki Klemola, jolla oli keskeinen rooli Runopirtin
aikaansaamisessa, kirjoittaa eräässä Runonlaulajan Pirttiä
koskevassa kirjelmässään 4.6.1970 näin:
Runopirtti tahtoo omalla
olemassaolollaan
muistuttaa kunniavelastamme Karjalalle.
Täältä
Kalevalan muinaisilta laulumailta
Lönnrot ja hänen seuraajansa
keräsivät suuren määrän
kansanrunoja ... Tänäänkin
on meidän
syytä kiitollisena
muistaa niitä aineellisesti
usein sangen
köyhissä oloissa
eläneitä Karjalan miehiä ja naisia,
jotka
sukupolvesta sukupolveen
uskollisesti perimätietona säilyttivät
Suomen kansan ikivanhat kansanrunot
unohduksiin vaipumasta.
Akateemikko Martti haavio on
lausunut:
Tahtoisinpa sanoa, että runonlaulajain osuus |
|
|
| |
itsenäisen Suomen luomiseen on
ratkaiseva, sillä vasta kun heidän laulamansa runot olivat tulleet
tunnetuiksi, heräsivät suomalaiset tietoisuuteen kansallisuudestaan
... meidän on muistettava heidän tekojaan, heidän perintöään, ja
meille kuuluu kansallisvelvollisuutena heidän muistonsa vaaliminen.
Klemola päättää kirjelmänsä P.
Mustapään lausumaan runoon:
|
| |
 |
Me olimme halvat miehet:
on kalmistossa vain
autiot kummut päällä
unohdettujen runoilijain.
Vaan elävän veden lähde
kummuista pulppuaa
ja isien tuhkasta kukkii
lastenlapsien maa.
On onnellisten osa
elää lauluissaan.
Sillä katso: laulut jäävät,
vaan laulajat unhoitetaan.
|
|
