Tervetuloa Parppeinvaaralle!
   
See these pages in English
 

Parppeinvaaralla vietetään vuonna 2004 runokylän ensimmäisen rakennuksen, Runonlaulajan Pirtin,
40-vuotisjuhlaa. Nämä sivut on laadittu juhlavuoden kunniaksi ja niiden tarkoitus on sama kuin juhlanäyttelynkin: kiittää ja tuoda esille Runonlaulajan Pirtin ja sen hengen luojia. Kerromme näillä sivuilla Runonlaulajan Pirtin ja runokylän tarinan aina 1950-luvun loppupuolelta näihin päiviin saakka.
  

 
Heikki Klemola, jolla oli keskeinen rooli Runopirtin aikaansaamisessa, kirjoittaa eräässä Runonlaulajan Pirttiä koskevassa kirjelmässään 4.6.1970 näin:

Runopirtti tahtoo omalla olemassaolollaan
muistuttaa kunniavelastamme Karjalalle.
Täältä Kalevalan muinaisilta laulumailta
Lönnrot ja hänen seuraajansa
keräsivät suuren määrän
kansanrunoja ... Tänäänkin
on meidän syytä kiitollisena
muistaa niitä aineellisesti
usein sangen köyhissä oloissa
eläneitä Karjalan miehiä ja naisia,
jotka sukupolvesta sukupolveen
uskollisesti perimätietona säilyttivät
Suomen kansan ikivanhat kansanrunot
unohduksiin vaipumasta.

Akateemikko Martti haavio on lausunut:
Tahtoisinpa sanoa, että runonlaulajain osuus

 
  itsenäisen Suomen luomiseen on ratkaiseva, sillä vasta kun heidän laulamansa runot olivat tulleet tunnetuiksi, heräsivät suomalaiset tietoisuuteen kansallisuudestaan ... meidän on muistettava heidän tekojaan, heidän perintöään, ja meille kuuluu kansallisvelvollisuutena heidän muistonsa vaaliminen.

Klemola päättää kirjelmänsä P. Mustapään lausumaan runoon:
   

 

Me olimme halvat miehet:
on kalmistossa vain
autiot kummut päällä
unohdettujen runoilijain.

Vaan elävän veden lähde
kummuista pulppuaa
ja isien tuhkasta kukkii
lastenlapsien maa.
On onnellisten osa
elää lauluissaan.
Sillä katso: laulut jäävät,
vaan laulajat unhoitetaan.